kuultava (2)

substantiivi

1. Tila, että jokin on kuulovarmuudella aistittavissa.

   Hiljainen kuiskuttelu oli juuri ja juuri kuultava.

Taivutus

yks. nom. kuultava, yks. gen. kuultavan, yks. part. kuultavaa, yks. ill. kuultavaan, mon. gen. kuultavien kuultavain, mon. part. kuultavia, mon. ill. kuultaviin.

Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:

Esimerkit

Tarkoitukseni oli kuultava

Käännökset

Läheisiä sanoja

kuulovika, kuulovirhe, kuultaa, kuultava, kuultavasti, kuultavuus